Kiinanlaikkuköynnös

Laikkuköynnösten valko- ja punakirjavat lehdet tekevät niistä erityisen näyttäviä koko kasvukauden ajan. Lehtien valkoiset lehtilaikut muuttuvat liilanpunaisiksi kesän kuluessa. Syysväri on ruskeanpunainen. Laikkuja on eniten hedekasveilla, kun taas emikasvit tuottavat syyskuussa kypsyviä, parin sentin kokoisia syötäviä hedelmiä. Yksikotinen 'Annikki' ei tarvitse pölyttäjää tuottaakseen satoa yksinäänkin. Valkoiset, kielolle tuoksuvat pikkukukat puhkeavat kesäkuussa, mutta ne jäävät näkymättömiin lehtien alle. Kiinanlaikkuköynnös viihtyy tuoreessa, runsasravinteisessa ja kalkitussa maassa. Se kestää talvet Etelä-Suomessa, mutta sen juuristo suojataan lehtikasalla talveksi ja taimi istutetaan lämpimälle kasvupaikalle, se menestyy jopa Oulun korkeudella V-vyöhykkeellä. Koska jäykät versot eivät tartu itse tukeen, ne sidotaan puun rungon ympärille tai köynnöskehikkoon tai niiden annetaan valua muurilta alaspäin. Laikkuköynnöksiä leikataan harvoin ja vasta elokuussa, sillä niillä on keväällä voimakas mahlavuoto.