Sulkaharmaaleppä
Alnus incana f. laciniata
| Korkeus | 5 - 10 m |
| Taimiväli | 4 |
| Vyöhykkeet | I-V (VI) |
Meillä luonnonvaraisen harmaalepän liuskalehtiset lajikkeet ovat hidaskasvuisempia ja pienempiä kuin tavallinen harmaaleppä. Lehdet ovat himmeän vihreitä, alta hieman vaaleampia. Sulkaharmaalepän (Alnus incana f. laciniata) liuskat ovat kolmiomaiset. Hapsuharmaalepällä (A. incana f. angustissima) on erittäin kapeat lehtiliuskat. Mikkelistä löydetty sulkaharmaaleppä 'Johanna' on lehdiltään kuin 'Laciniatan' ja hapsuharmaalepän välimuoto. Pitkät hedenorkot pölyttävät kevättalvella pienet käpymäiset eminorkot. Kukinta alkaa maaliskuussa, Etelä-Suomessa jopa helmikuussa. Puut kasvattavat runsaasti juuri- ja tyvivesoja. Kasvualustaksi sopii kuiva-märkä ja keskiravinteinen, mutta harmaaleppä viihtyy luonnossa kuivemmilla paikoilla kuin tervaleppä. Lehtikarike ja typpeä sitova juuristo parantavat maaperää. Liuskalehtiset harmaalepät sopivat yksittäispuiksi ja muutaman puun ryhmiin.
Ei tarvitse yleensä leikata, mutta tarvittaessa harmaalepät kestävät leikkausta erinomaisesti
