Vadelma Keltavadelmat

Keltavadelmat - Villivattujenkin joukosta voi löytää keltamarjaisia vadelmia (Rubus idaeus f. chlorocarpa). Marjat ovat yleensä hieman pienemmät ja aromiltaan miedommat kuin vastaavat punaiset marjat. Ohuehkoja versoja kehittyy runsaasti. Jo 1900-luvun alussa meilläkin on viljelty lajiketta 'Golden Queen'. Muita markkinoilla olevia ulkomaisia viljelymuotoja ovat mm. 'Fallgold', 'Goldtraube' ja 'Golden Everest'. Useimmat menestyvät ainakin Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I-III(IV). Vadelmikko perustetaan paikkaan, jossa ei ole vähään aikaan kasvatettu vadelmaa tai mansikkaa. Lähellä ei saisi kasvaa villejä vattuja, joissa on virustauteja ja tuhoeläimiä. Puutarhavadelmat, joista kasvaa 150-250 cm korkeita, tuetaan kahden (rauta)langan väliin. Matalat ja haaroittuvat pensasvadelmat eivät tarvitse välttämättä tukea lainkaan. Sato kypsyy heinäkuun loppupuolella. Käyttö: Makeimmat vadelmalajikkeet nautitaan tuoreena, kun taas hapahkot ja kiinteät marjat sopivat pakastukseen. Kun marjat pakastetaan ensin väljästi laakealla vadilla ja laitetaan vasta sitten pakastusrasioihin, jälkiruuat voi koristaa muotonsa säilyttäneillä marjoilla. Kukinta: Kesäkuussa kukkiva vadelma on hyönteispölytteinen kasvi. Muun muassa kimalaiset, kukkakärpäset ja mehiläiset pölyttävät vadelman kukat. Kasvupaikka: Aurinko, tuore, runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu (pH 5,5-6,5).