Japaninjaloangervo

Hyvin paljon Arendsii-ryhmän kasveja muistuttavat japaninjaloangervot alkavat kukkia pääsääntöisesti varhain, valoisilla paikoilla heinäkuun alkupuolella. Aikaisen kukinnan vuoksi japaninjaloangervoja hyödetään keväällä kukkaan etelämpänä Euroopassa. Kukinnot ovat kolmiomaiset ja melko ilmavat, lehdet kiiltävät. Kasvit jäävät yleensä melko mataliksi. Lajikeryhmä polveutuu kosteilla vuorenrinteillä tavattavasta japaninjaloangervosta (Astilbe japonica). Luonnonlaji on valkokukkainen, mutta viljeltäviin jälkeläisiin mahtuu yhtä vaihtelevan punasävyisiä perennoja kuin Arendsii-ryhmässä.Jaloangervot ovat kestäviä ryhmäperennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia paikkoja. Ne ovatkin kotoisin Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan valoisista metsistä ja kosteilta ruohikoilta. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa metsävaahteran ja koivujen kaltaisia vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.Jaloangervot jaetaan useaan lajikeryhmään. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja, ne houkuttavat mm. neitoperhosia. Miedosti tuoksuvat kukinnot jäävät kuihduttuaan talventörröttäjiksi. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Keväthalla voi vahingoittaa vastaistutettujen jaloangervojen lehtiä. Myöhään loppukeväällä puhkeavasta lehdistöstä voi päätellä kukkien sävyn: mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisemmat kukat.