Isojaloangervo

Itä-Aasian luonnossa tavattavat kasvit ovat melko vaaleakukkaisia verrattuna voimakkaan violetinpunaisiin viljelymuotoihin, kuten 'Purpurkerze', 'Purpurlanze' ja 'Superba'. Isojaloangervot kukkivat selvästi muita jaloangervoja pidempään. Kukinnot kohoavat syyskesällä jopa 200 sentin korkeuteen. Tiivis kukinto on peräti 45 cm pitkä, ja lehdetkin voivat olla 40-senttiset. Kun tyypilliset isojaloangervot kaatuvat helposti syyssateissa, vain keskimäärin 50-senttiset Visions-isojaloangervot pysyvät yleensä pystyssä. Lisäksi lyhyehköt, mutta tanakat kukinnot avautuvat jo heinä-elokuun vaihteessa. 'Visions' on vahvan roosakukkainen, 'Visions in Pink' vaaleamman punainen ja 'Visions in Red' tumman violetinpunainen.Jaloangervot ovat kestäviä ryhmäperennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia paikkoja. Ne ovatkin kotoisin Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan valoisista metsistä ja kosteilta ruohikoilta. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa metsävaahteran ja koivujen kaltaisia vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.Jaloangervot jaetaan useaan lajikeryhmään. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja, ne houkuttavat mm. neitoperhosia. Miedosti tuoksuvat kukinnot jäävät kuihduttuaan talventörröttäjiksi. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Keväthalla voi vahingoittaa vastaistutettujen jaloangervojen lehtiä. Myöhään loppukeväällä puhkeavasta lehdistöstä voi päätellä kukkien sävyn: mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisemmat kukat.